EnergyNet laskee virtuaalihovimestarin kautta mitä sinä syöt taikka mitä voisit syödä, jotta päivän energian tarve pysyisi suotuisana. Ikävää, kun tuolta uupuu monta ruokaa, jonka voisin pistää suuhuni niin hyvässä kuin pahassa.
Päivässä 1200 kcal on sopiva istumatyötä tekevälle ja ennenkaikkea laihduttajalle, sanoi diabeteshoitaja minulle.
Juuston hän suositteli jätettävän kokonaan pois, sen kovan rasvan ja suolan tähden, ikävää. Rakastan juustoja, kuka niitä voisi inhota! Olen sitten elänyt nätisti ja pistänyt ruisleivän päälle margariinia, salaattia, kinkkua sekä tomaattia tai tuorekurkkua. namia sekin on. Usein teemmekin virheen, että leipämme päälliset tekee siitä petollisen lihottavan.
Liikunnan olen saanut nostettua viikossa 3 kertaa metsässä 5-8 km sekä uintia elikkäs minulle se on rentoumista ja vesijumppaa. Virkeyteni on noussut huimasti kuukauden sisällä. Olen siis liikunnan puolesta samassa kuin viimeksi kesäkuussa. Tästä kun saan jatkettua ja mietittyä aina tarkkaan mitä suuhuni pistän. Varsinkin miten paljon enkä ota lisää, vaikka kuinka hyvää olisi. Sama pätee nyt koulussa syömiseen, varsinkin silloin kun meillä on oma keittiö-päiviä, jolloin itsekin saamme hyvää ruokaa. Tavallisesti kouluruokaa on tosi kehnoa, raakoja perunoita, vaaleata riisiä ja pastaa sekä salaatit raasteita, joissa ei paljon värin pilkahdusta löydy. Leipää otan enää yhden ruisleivän, vaikka kuinka huonoa ruokaa olisi tarjolla ja juustoakin vain yhden siivun, kun ennen otin ainakin 4 :D. Muuten meillä on koulussa punaista kanaa, makkaraa, seitiä ja outoja lihapalasia. Harmi tuo koulun ruoka, kun sentään kokkiopiskelijoita olemme!
Välipalaksi aamuyhdeksän kahvilla otan nyt diabeteshoitajan vinkistä jonkun hedelmän, otin välillä leivän.
Nyt ajatus on, että kun syön 5 kertaa viikossa nätisti niin parina päivänä voin herkutella.
Tänään oli herkkupäivä, kun teimme opetuskeittiössä kievin kanaa ja suklaakohokkaita. Namia!
Päivässä 1200 kcal on sopiva istumatyötä tekevälle ja ennenkaikkea laihduttajalle, sanoi diabeteshoitaja minulle.
Juuston hän suositteli jätettävän kokonaan pois, sen kovan rasvan ja suolan tähden, ikävää. Rakastan juustoja, kuka niitä voisi inhota! Olen sitten elänyt nätisti ja pistänyt ruisleivän päälle margariinia, salaattia, kinkkua sekä tomaattia tai tuorekurkkua. namia sekin on. Usein teemmekin virheen, että leipämme päälliset tekee siitä petollisen lihottavan.
Liikunnan olen saanut nostettua viikossa 3 kertaa metsässä 5-8 km sekä uintia elikkäs minulle se on rentoumista ja vesijumppaa. Virkeyteni on noussut huimasti kuukauden sisällä. Olen siis liikunnan puolesta samassa kuin viimeksi kesäkuussa. Tästä kun saan jatkettua ja mietittyä aina tarkkaan mitä suuhuni pistän. Varsinkin miten paljon enkä ota lisää, vaikka kuinka hyvää olisi. Sama pätee nyt koulussa syömiseen, varsinkin silloin kun meillä on oma keittiö-päiviä, jolloin itsekin saamme hyvää ruokaa. Tavallisesti kouluruokaa on tosi kehnoa, raakoja perunoita, vaaleata riisiä ja pastaa sekä salaatit raasteita, joissa ei paljon värin pilkahdusta löydy. Leipää otan enää yhden ruisleivän, vaikka kuinka huonoa ruokaa olisi tarjolla ja juustoakin vain yhden siivun, kun ennen otin ainakin 4 :D. Muuten meillä on koulussa punaista kanaa, makkaraa, seitiä ja outoja lihapalasia. Harmi tuo koulun ruoka, kun sentään kokkiopiskelijoita olemme!
Välipalaksi aamuyhdeksän kahvilla otan nyt diabeteshoitajan vinkistä jonkun hedelmän, otin välillä leivän.
Nyt ajatus on, että kun syön 5 kertaa viikossa nätisti niin parina päivänä voin herkutella.
Tänään oli herkkupäivä, kun teimme opetuskeittiössä kievin kanaa ja suklaakohokkaita. Namia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti