Täällä ollaan ja liikuttukin

Nyt pitää ihan kehua itseään julkisesti ;) kuka sen kissan hännän nostaa jos ei kissa ite!

Olen liikkunut taas, jeee, hyvä minä, vaikka jalat on kipeät. Totuushan on, ettei urheilija tervettä päivää nää. Koulun alkamisesta on hujahtanut aikaa ja muka väsynyt, muka muuta tekemistä, muka läksyjä - tyyppi jäi kodin lämpöön, vaikka rakastaakin syksyn ruskaa, väriloistoa ja tuoksua!

Kaksi edellistä viikkoa ollaan käytynä joka torstai Anskun kanssa uimahallissa palloilemassa, jumppailemassa se puolitoistatuntia mikä sallittua. Viimeksi torstaina vedimme yhden jalan hippaa ja voin sanoa että hengästytti! Kannattaa ottaa uimataitoiset muksut ja kaverit mukaan niin jotakin tapahtuu aina mukavaa altaassa, vaikka pallon heittelyä, jos ei siitä uinnista niin perusta, varsinkin tälläinen uimataidoton. Ansku on luvannut opettaa, mutta viimeksi eivät saaneet edes vesikävelyyn, kun pikkuinen kammo joka jäi parin vuoden takaa kun yritin yksin ison altaa ylitse kävellä. Se merkkinaru kun oli siirrettyä puoleen väliin ja se oli jotenkin hurjaa tälle päälle. No, katsotaan jos ne vielä minut saa kävelee, vähemmällä porukalla rauhallisesti voisi onnistuakin, ilman paineita.

Sitten minä olen käynyt 3 kertaa metsässä, purulenkillä kävelemässä. Edellisenä lauantaina 5 km. Viime sunnuntaina 8 km ja tänään myöskin 8 km. Nyt ei ole jalkoja, ne on jäykät kappurat ja viheliäs syylä aloitti sunnuntain jälkeen kipuilun. Pitää hakea sittenkin apteekista se syylän hävitysaine, joka maksaa 27 e kylläkin, kun kysyin kuukausi sitten, mutta päätin jättää hyllyyn, kun syylä oli nätisti eikä jomottanut kantapäässä joka suuntaan.

Tiistaina kävin sokerirasituksessa ja toivon tietysti, että kaikki olisi kotona, mutta tiedän että itsehän sitä leikkii terveydellä, kun ei huolehdi kuntoilusta, syömisestä: Syömisen säännöllisyys ja terveellisyys varsinkin ratkaisee paljon, mitä sinä itse olet ja miten sinä itse voit. Rasituksessa otettiin kolmesti verta taipeesta purkkiin ja yhdesti sormen päästä. Ensin sormen päästä, ettei arvo ole yli 8, koska silloin sitä cokiksen väljähtänyttä jäljitelmää ei voida antaa juotavaksi.

Viikonloppuna tein sweet and sour-vihannesoosia ja tarjoilin sitä itselleni lohimedaljongin kanssa. Hyvää oli eikä mitään perunaa, riisiä tai pastaa tuo annos kaipaa ollenkaan. lapsethan tuon soosin jättää lautaselle, mutta minä tykkään. Filippiiniläinen ystäväinen sen opetti viime vuonna minulle. Teen yhden virheen kyllä, kun pistän suolamyllystä vuorisuolaa siihen, mutta se virhe meille suomalaisille vähäisesti suotakoon. Suolamylly on hieno keskintö, varsinkin kun sen täyttää vuori- tai merisuolalla. Se on paras suola meille kaikille.

Tätä Rock Salt eli vuorisuolaa käytän ja tämän myllyn voi täyttää uudestaan.

Paras pippurimyllykin löytyy myös Santa Marialta ja parasta mustapippuria Extra Fine Tellicherry Pepper. Suosittelen.