maanantai 14. helmikuuta 2011
Tallessa ollaan pakkasia paossa
Tämä harjoittelussa maailmalla, Espanjassa ja tarkemmin Fuengirolassa, kaikkien suomalaisten toisessa kodissa, noh ainakin muutaman tuhannen suomalaisen eläkeläisen ja töitäkin tekevän toinen koti. Talvella kaukana lumesta ja paukkupakkasista, joita kuulemma Suomessa on taas pidellyt.
Täällä syödään hyvää tumma makkaraa, salchichaa ja serranon kinkkua. Vaaleaa leipää, eniten barraa eli patonkia. Hyvää mietoa juustoa löytyy. Kinkkuleikkeet maistuvat kaikki samalta lauantaimakkaralta eli olen siirtynyt vain vahvempiin makkaroihin, erikoisesti Chorizot ovat namia, niissä vahvasti paprikaa ja sipulia mausteena possulihan kera. Vihanneksia syön paljon ja niitähän ei paljon pestä vaan syödään, eikä se ole missään näkynyt masun toiminnassa, noh olen popsinut Anskun ehdottamia maitohappobakteereita kerran päivässä, kasvikset wokattuna myöskin namia.
Olenkin vähentänyt luvattuani näitä rakkaita eli pottua, riisiä ja pastaa, mutta töissä tulee nakattua pannulle pottua taikka rasvakeittimeen valkosipulipotut oikeista potuista, ei mistään pakastepussista. Kanaa, possua ilman suomalaisten suosimia marinointimömmöjä täältä löytää kaupasta kuin kaupasta sekä kalaa tuoreena taikka pakastealtaasta, en vaan ole testannut muuta kuin töissä. Tulee vaan harvemmin tehtyä enää kämpillä sapuskaa, kun minun rakas kämppis ja päättötyökamuni Anskuliini joutui lähtemään kotimaahan hoitamaan tärkeimpiä elämän ja arjen asioita. Ikävä on kova, kun jäi tutkimatta tämä mesta joka suunnasta.
Rantaviivaahan on 8 kilsaa yhteen suuntaan ja sitä kun talssii saa hyötyliikuntaa, näkee rantojen aallot, hiekan kimalluksen ja tuulen joka tuo tuoksuja rannan tarjonnasta. Ihmisiä, paikalliset espanjalaiset perheet lähtevät mummujen , pappojen ja lasten voimien kävelylle, niitä koiria unohtamatta, joita täällä on joka toisella vastaantulijoilla, mutta hyvin koulutettuja tessuja olen vain nähnyt. Työhousuni ovat pysyneet väljinä eli en ole lihonut vielä takas mitään menettämääni, kesäiset farkkushortsit vetäisin läpi jalastani aukaisematta vetoketjua ja nappia eli hyvä hyvä minä ;)
Ei siis yhtään paha meininki täällä yhtään, churrot on vielä ostamatta eli sekin paha paikallinen munkki poissa mahamakkarastani! Näillä mennään ja lupaan pyhästi napsutella kotosalla tekstiä blogiin ja napsauttaa sen sitten tilanteen salliessa eetteriin. Olette mielessäni ja sanonkin tuon Jutta Go Fat Go-kuurin antaneen ponnetta painon hallintaani ihan sikana!
Täällä syödään hyvää tumma makkaraa, salchichaa ja serranon kinkkua. Vaaleaa leipää, eniten barraa eli patonkia. Hyvää mietoa juustoa löytyy. Kinkkuleikkeet maistuvat kaikki samalta lauantaimakkaralta eli olen siirtynyt vain vahvempiin makkaroihin, erikoisesti Chorizot ovat namia, niissä vahvasti paprikaa ja sipulia mausteena possulihan kera. Vihanneksia syön paljon ja niitähän ei paljon pestä vaan syödään, eikä se ole missään näkynyt masun toiminnassa, noh olen popsinut Anskun ehdottamia maitohappobakteereita kerran päivässä, kasvikset wokattuna myöskin namia.
Olenkin vähentänyt luvattuani näitä rakkaita eli pottua, riisiä ja pastaa, mutta töissä tulee nakattua pannulle pottua taikka rasvakeittimeen valkosipulipotut oikeista potuista, ei mistään pakastepussista. Kanaa, possua ilman suomalaisten suosimia marinointimömmöjä täältä löytää kaupasta kuin kaupasta sekä kalaa tuoreena taikka pakastealtaasta, en vaan ole testannut muuta kuin töissä. Tulee vaan harvemmin tehtyä enää kämpillä sapuskaa, kun minun rakas kämppis ja päättötyökamuni Anskuliini joutui lähtemään kotimaahan hoitamaan tärkeimpiä elämän ja arjen asioita. Ikävä on kova, kun jäi tutkimatta tämä mesta joka suunnasta.
Rantaviivaahan on 8 kilsaa yhteen suuntaan ja sitä kun talssii saa hyötyliikuntaa, näkee rantojen aallot, hiekan kimalluksen ja tuulen joka tuo tuoksuja rannan tarjonnasta. Ihmisiä, paikalliset espanjalaiset perheet lähtevät mummujen , pappojen ja lasten voimien kävelylle, niitä koiria unohtamatta, joita täällä on joka toisella vastaantulijoilla, mutta hyvin koulutettuja tessuja olen vain nähnyt. Työhousuni ovat pysyneet väljinä eli en ole lihonut vielä takas mitään menettämääni, kesäiset farkkushortsit vetäisin läpi jalastani aukaisematta vetoketjua ja nappia eli hyvä hyvä minä ;)
Ei siis yhtään paha meininki täällä yhtään, churrot on vielä ostamatta eli sekin paha paikallinen munkki poissa mahamakkarastani! Näillä mennään ja lupaan pyhästi napsutella kotosalla tekstiä blogiin ja napsauttaa sen sitten tilanteen salliessa eetteriin. Olette mielessäni ja sanonkin tuon Jutta Go Fat Go-kuurin antaneen ponnetta painon hallintaani ihan sikana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)